Meeri: Havaintoja Sveitsistä

Työharjoitteluni Bernissä on jo viimeisellä kolmanneksella, joten tässä voinee jo paljastaa, mitä havaintoja Emmentalin, linkkuveitsien ja käkikellojen luvatusta maasta on tullut tehtyä.

Ihan ensimmäisenä on sanottava, että maisemathan Sveitsissä ovat kohdallaan. Kuten suunnilleen jokaisessa kyläpahasta isommassa keskittymässä, myös Bernissä on luvattoman soma vanhakaupunki terveisinä suoraan keskiajalta. Kaupungin läpi virtaavan Aare-joen vesi on luontaisen turkoosia, ja alussa ehdinkin hetken ihmetellä, mitä klooria ne täällä jokiinsa kaatavat.

Suurin wow-efekti on kuitenkin luonnonmaisemat. Mitä voikaan odottaa maalta, jossa on kahta eri vuoristoa, järviä ja vielä vihreääkin näkyvissä, ja kaikki vieläpä parin tunnin matkan päässä? Lumihuippuiset Alpit ovat suomalaisiin mäennyppylöihin tottuneelle hengästyttävä näky, ja sininen Genevejärvi on vienyt meikän sydämen. Ei mikään ihme, että täältä löytyy vaellusreittejä joka lähtöön ja paikalliset ovat syntyneet laskettelusukset jalassa. Patikoimisen, maastopyöräilyn ynnä muiden tervehenkisten ulkoilmapuhteiden lisäksi paikalliset ottavat luonnosta ilon irti muun muassa epävirallisella kansallislajilla eli kaljakellunnalla.

Naapurikansat ovat kuuleman mukaan joskus Sveitsistä todenneet, että siinäpä on kyllä täydellinen maa – ilman niitä sveitsiläisiä. Ihan niin pahaksi en tilannetta luokittelisi, mutta Sveitsi on jännittävä yhdistelmä kansainvälisyyttä ja sisäänpäin kääntyneisyyttä. Palttiarallaa neljänneksellä koko maan väestöstä on maahanmuuttajatausta, ja siihen kun lisätään vielä neljän kansalliskielen sekamelska, luulisi koko maan olevan kulttuurien tilkkutäkki. Samalla kuitenkin täällä vallitsee varsin perinteiset vibat, ja paikalliset persut peräänkuuluttavat mitä maahanmuuttorajoituksia milloinkin ja vieläpä varsin hyvällä kannatuksella. Jokseenkin yllättävää, ettei maahanmuuttoa tänne saksankieliselle alueelle ole hillinnyt edes hollannin ja tanskan sulosointuihin vertautuva saksan variantti, jota ei ihminen voi ymmärtää.

Ulkomaalaiset turistit sentään pysyvät aisoissa hintatasolla ilman muita rajoituksiakin. Tiesin minäkin etukäteen, ettei Sveitsissä mitenkään ilmaista ole, mutta viilasin käsitystäni aika nopeasti: kyseessä on aivan naurettavan kallis maa. Toki täällä palkatkin huutelevat eri summissa kuin Suomessa, mutta harjoittelijan nälkäpalkalla se ei oikein lohduta. Lempiharrastukseni kahviloissa luuhaaminen onkin jäänyt vähemmälle, kun sumpista saa pulittaa neljää euroa. Onneksi hätä keinot keksii, ja näissä maisemissa sietää toki tehdä muutakin. Uimareissut, tepastelut paikallisilla vuorennyppylöillä ja puistopiknikit eivät onneksi paljoa maksa.

Summa summarum, kyllähän täälläkin elelee, kesäsäillä jopa oikein mielellään.