Soile: Pohdintoja parista kappaleesta joulun alla: Onko tunnollisille ihmisille olemassa lauluja?

Joulu lähestyy ja velvollisuudet pikkuhiljaa suoritettu. Ajan innoittamana minä aloin tässä hiljattain pohtia lauluja ja niiden merkityksiä minä -kuvalle. Opiskelua ja koulua rakastavana ihmisenä päätin tehdä pienen analyysin parista laulusta ja siitä, että mitä merkitystä tällaisillä lauluilla on samanlaiselle ihmiselle, kuin minä.

“Kouluun sä menit silmin vihaisin
ne sanoo lapsi on sekaisin
ja olisi nyt parempi, jos olet hiljaa ja tunnollinen,
kunnollinen, niin kaikki on helpompaa
Muuten joudut katumaan

ja sä mietit ne ei tahdo mua
ne tahtoo Ingalsin Lauran
essussaan kiltisti tottelevan.
Mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
ja niitä kaduttaa”

Näin laulaa Maija Vilkumaa hittibiisissään Ingalsin Laura. Laulun päähenkilö on turhautunut ja vihainen. Hän ei noudata sääntöjä eikä sopeudu normeihin. Päähenkilö on kapinallinen oman tien kulkija, sellainen jollainen suurin osa meistä haluaa olla. Sellainen joka “vielä tekee mitä huvittaa”. Iso osa varmaan pystyy myös samaistumaan laulun päähenkilön tuntemuksiin siitä, että on vääränlainen eikä sopeudu ympäristöönsä.

Mutta entäs sitten, jos on itse kuin Ingalsin Laura? Jos on ihmisenä hiljaa ja kunnollinen ja tunnollinen. Onko tällaisille ihmisille olemassa omia rock lauluja? Voi hyvin olla, että ei kunnollinen ja tunnollinen myöskään sopeudu porukkaan, vaikka hän ulospäin muulta näyttääkin.

Kannattaako ihmisen olla Ingalsin Laura, vai onko se noloa? Tulisiko maailman menosta mitään, jos siellä seassa ei olisi tunnollisia ja rauhallisia ihmisiä. Kaikkien ei pidä tällaisia olevan, mutta jokaisella luonteentyypillä on paikkansa ja aikansa. Sitä pitäisi arvostaa ja kunnioittaa. Onko Maija Vilkkumaan esittämällä päähenkilöllä ikinä mahdollisuutta pärjätä koulumaailmassa? Miksei häntä oteta huomioon ja hänen erilaisuuttaan hyväksytä?

Myös Spekti laulaa biisissään “Teen mitä haluun” samassa hengessä seuraavaa:

sä voit duunaa sun to do listaa,
mut mua rutiinit ahdistaa
en tuu koskaan aikuistuun,
en oo niinku muut,
mä teen mitä haluun.

Eli jos tekee to do -listoja ja elää rutiinien kautta, ei tee mitä haluaa vaan tekee vain velvollisuutensa. Mutta onko elämä pelkkää juhlaa? Totta kai se Speksin biiseissä saa olla sitä, mutta onko Peter Panmainen ikuinen lapsi -olotila sellainen, missä itse viihtyisi? Ainut varma tässä elämässä on muutos ja olisi outoa tai jopa ahdistavaa, jos ihminen ei halua edetä eteenpäin omalla matkallaan. Pieni itsekkyys on kuitenkin aina hyväksi. Välillä pitää tehdä niin kuin itse haluaa. Olisiko Speksin laulun päähenkilö lähtenyt yhdessä karkumatkalle Maija Vilkkumaan laulun päähenkilön kanssa?

Minä en olisi lähtenyt opettajan Visalla Lontooseen. Minua to do -listat eivät ahdista, vaan listat tuovat ihanaa kontrollia elämään ja auttavat jäsentämään sekavaa päätä. Tavallinen on kivaa ja mielekästä ja koen, että saan siitä päivittäin aivan tarpeeksi jännitystä elämääni. Mutta ehkä olenkin vähään tyytyväinen. Välillä on hyvä heittäytyä. Ehkä seuraavaksi laitan nämä biisit soimaan ja lähden baanalle. Onko sinulla suositella jotain tunnolliselle ihmiselle sopivaa biisiä, vai laitanko soimaan Matin ja Tepon “mä joka päivä töitä teen” -biisin?

Soile