Soile: Ilmaista ruokaa opiskelijalle

Syksy lähenee ja lehdet pursuavat juttuja suomalaisen luonnon omista superfoodeista eli marjoista. Mansikka ja mustikka ovat monelle lähes pyhä asia ja omia marjastus- tai sienestyspaikkoja suojellaan viimeiseen asti. Onko marjastus mummojen hommaa? Itse ajattelin aika pitkään että on. Kuulun niihin lapsiin, jotka ovat joutuneet puoliväkisin joka kesä marjastamaan vanhempiensa kanssa. 12-vuotiaana hommaan tuli stoppi, enkä suostunut enää lähtemään metsään. Vanhemmat eivät ruvenneet ylipuhumaan, vaan sain jäädä rauhassa kotiin. Niinpä pidin kymmenen vuoden metsätauon, kunnes kesänä 2015 mietin, että voisinpa käydä vähän vilkaisemassa marjasatoja. Tein tämän vielä salaa, koska en kehdannut paljastaa, että menen vapaaehtoisesti metsää. Ja voi pojat, kyllä niitä marjoja löytyikin. En ollut ikinä tajunnut, että marjastamisesta voi tulla flow-tila.

Vuoden 2015 saldo oli yli 40 rasiaa mustikkaa. Vaikka kävin metsässä vain neljä kertaa. En nyt viitsi ruveta laskemaan, mutta jos yksi mustikka 200 g mustikkapakaste maksaa suurinpiirtein 2€, tein aika isot säästöt. Ja kaiken kukkuraksi tuo määrä riitti koko talveksi, mikä oli mahtavaa. Tänä vuonna mustikan metsästäminen on sujunut vähän heikommin, mutta kyllä nyt pakastimessa jotain on. Välillä koko homma tuntuu todella masokistiselta. On kuuma, paarmat purevat ja selkä tulee kipeäksi. Silti vaan tulee metsään lähdettyä. Vaati noin kymmenen vuotta ja pari vuotta omilla asumistaan, että alkoi arvostamaan ilmaisia luonnon antamia ja metsän rauhaa. Sen jälkeen kun on pari tuntia hikoillut marjojen parissa, tuntuu kyllä mieli yllättävän virkistyneeltä. Olen varma, että äitini hykertelee salaa mielissään, aina kun lähden mustikkaan. Tulipa vaan tyttärestä samanlainen, kun äidistään.

Itsehän käytän poimuria, että tuntuu välillä, että kerään koko metsän pohjan mukanani samalla.

… mutta ei vaan tästä enää ruoka parane <3