Meeri: Vihanneksena yliopistolla

Ruokalehtien teemanumeroista päätellen vuosi 2016 oli kasvisruoan ja veganismin esiinmarssia. Samalla linjalla taidetaan mennä vastedeskin, ainakin mitä tammikuun vegaanihaasteen mediarummutuksesta voi olettaa. Hurraa!

Olen seurannut suurella innolla asenteiden muuttumista joko-tai keskustelusta kasvispainotteisempaan suuntaan. Ruokakeskustelut liikkuvat toki usein aivan omissa sfääreissään (joko olet kokeillut gluteenitonta ja vegaanista paleo-fruitaristidieettiä?), mutta kaikkien höpöhöpö-trendien lisäksi myös kohtuudesta on tullut muotia. Kohtuuslogiikalla kasvisruokaakin voi syödä joutumatta valitsemaan ikuisiksi ajoiksi pelkän lihalla elämisen ja vannoutuneen veganismin välillä.

Itse olen vuosien varrella valunut puolihuomaamattomasti kohti kasvisruokavaliota. Juuri missään ei ole tarvinnut nähdä nälkää lihattomuuden takia, kun muuten syö lähes mitä vain. Tammikuussa oli toinen ääni kellossa, kun osallistuin piruuttani vegaanihaasteeseen. Mielikuvituksen ja ravintoloiden tarjonnan loppuessa turvasatamakseni nousivat yllättäen yliopiston ruokalat. Harvassa olivat ne päivät, kun ei jossain ruokalassa ollut sopivaa pääruokaa tarjolla (Minerva, tunne pisto sydämessäsi). Kaiken lisäksi sapuska oli poikkeuksetta hyvää ja useimmiten ravitsevaa – kummatkin kriteerit eivät ikävä kyllä ole läheskään aina itsestäänselvyyksiä.

Vegaanihaasteeni herätti lähipiirissä yllättävän paljon keskustelua. Kasvisruoan lisääminen tuntuu olevan varsin monella tavoitteena, ja empiirinen mututuntuma-tutkimus tuttavapiirissäni on osoittanut, että juuri yliopistojen ruokalat ovat kehityksen aallonharjalla. Paatuneinkin lihansyöjä voi yliopistolla harhautua ottamaan kasvisruokaa, kun se on hyvää ja helposti saatavilla. On melkoinen kynnys lähteä loihtimaan arjen kiireissä gourmet-vegeruokaa, jos kokemus siitä rajoittuu tomaatti-kurkkusalaattiin. Koululla sama ekoteko ei vaadi muuta kuin ruoan lappamisen lautaselle. Bonuksena kasvislinjaston lyhyemmissä jonoissa säästää ruuhka-aikaan vartin.

Siispä kiitos Juve, Sodexo ja Amica meidän opiskelijoiden elämäntapojen ympäristöystävällistämisestä. Kuinka helppoa onkaan, kun sen eteen ei kerrankin itse tarvitse nähdä vaivaa.