Meeri: Aikaansaamattomuuden tuskainen tie

Se alkaa pienistä asioista. Aamupalapöydässä unohtuu selaamaan Facebookia ja kouluun meno viivästyy yhtäkkiä parilla tunnilla ­– johan tässä voikin keittää vielä yhdet kahvit. Yliopiston viimeisen luentomonisteisiin luottavan jäärän luennoilla materiaalit unohtuvat aina kotiin, koska kaiken olettaa löytyvän läppäristä. Kirjatenteillä ei ole deadlinea, ja se yksi esseekin on vielä kirjoittamatta viime vuodelta. Viikon puolessavälissä huomaa, että ainoa kouluun liittyvä aikaansaannos on Moodle-sivun avaaminen, ja silloinkin Snapchat vei huomion heti viiden minuutin jälkeen. Lopulta mennään puolessavälissä, ja kouluhommat polkevat yhä samassa jamassa kuin syyskuussa.

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti, sillä en tahtoisi olla Tampereen ainoa oman elämänsä laiskiainen. Etenkään kun en edes miellä itseäni erityisen laiskaksi. Lähtökohtaisesti olen ihan aikaansaava ja innostunut opiskelija, ja itsenäisen opiskelun taitoakin olen treenannutkin ahkerasti kiitos lukemattomien kirjatenttien ja etäluentojen. Tänä syksynä tielläni on kuitenkin siirtolohkareen kokoinen kompastuskivi: gradu. Kirjatentit kehittävät projektinhallintakykyä vain tiettyyn pisteeseen asti, kun suoritusmerkintään riittää pari viikkoa ja muutama luettu kirja. Gradun alkuvaiheessa rämpiessä taas ei oikein tiedä, mistä aloittaa. Se heijastuu suoraan itsekuriin ja motivaatioon: kynnys lähteä yliopiston kirjastoon kasvaa melkoisesti, jos ei tiedä, mitä siellä tänään tekisi.

Opiskelurytmi on kuitenkin siitä kiva, että vaikka se katoaa helposti, saa sen myös pienillä palasilla kasaan. Koululle raahautuminen kymmeneksi kahdentoista sijaan ja puolen tunnin luppohetkien hyötykäyttö tekevät ihmeitä aikaan. Huono ajatus ei ole myöskään uhrata aamusta viisi minuuttia päivän to do –listan tekemiseen. (Vielä parempi on, että listan myös tekee). Ja vielä viimeinen note to self: on suotavaa lopettaa se aamukahvin kittaaminen kotona ennen lounasaikaa ja lähteä suosiolla yliopistolle.

Näillä sanoilla tsemppiä kaikille aikaansaamattomuuden syvissä vesissä velloville! Ei haittaa, vaikka ensimmäinen periodi olisi mennytkin vähän vaisumpien tähtien alla, tässä on vielä kolme neljäsosaa lukuvuodesta aikaa ryhdistäytyä.