Jaakko: Tavarainferno

Toissanumeron Aviisista (05/2018) tulin hiljattain lukeneeksi artikkelin liittyen länsimaista nykyelämänmenoa leimaavaan tavara-infernoon. “Tavarasta on tullut uusi läski,” tiivisti Leena Pihkala näppärästi. Etenkin muuton yhteydessä tavaran paljas massa tulee näkyväksi, käsinkosketeltavaksi ja -liikuteltavaksi. Äärimmäisen kulutuskeskeisen kapitalismin kulttuurinen vastareaktio onkin näkynyt nuoren, tiedostavan keskiluokan keskuudessa jo jonkin aikaa. Itsekin kuvittelin eläväni yhteiskuntakerrostumani aallonharjalla kerskuessani itselleni (ja muuttoavuksi pyydetyille kavereille) miten helppo muutto tästä tuleekaan kun tota roinaa on niin vähän.

Kuten luokkatietoisuudella yleensä on tapana, oli se tälläkin kertaa väärässä. Kaikennäköistä materiaalista hyvää ryöppysi joka kaapista pienen penkomisen aikana kuin runsaudensarvesta konsanaan. Laatikoiden määrä oli aiheuttaa kihdin niille halpaan menneille onnettomille samarialaisille, jotka järkeilivät “särkyvän” implikoivan “kevyttä”. Uudelleen järjestelyn yhteydessä kamaa sai piilottaa mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Pahimmassa tapauksessa jouduin ostamaa säilytyslaatikoita (lisää tavaraa!) pitääkseni vanhat rönssit edes jotenkuten järjestyksessä.

Mikäli tavara ja omistaminen nykyään ylipäänsä käsittää tietynlaiseksi synnin vasteeksi, seuraa analogiasta ainakin omassa tapauksessani käänteinen Eden – paratiisin lunastaminen rikkomuksella luontoa kohtaan. Uusi kämppä on ollut todellinen mielihyvän lähde. Yksi jos toinenkin jaksaa kohkata NRE:n ( new relationship energy ) voimasta, mutta kokeilepa huviksesi NAE:a ( new apartment energy )! Se on muuton hintaan nähden mittava hyöty ja muutenkin parisuhteen kehityskaareen verrattain käänteinen järjestyksessään sikäli, kuin kaikki alkaa erosta vanhaan.

Asiaa ei todellakaan haitannut, että uusikin kämppä on TOAS:n huomassa. Helpompaa ei netin uudelleen kytkeminen ole koskaan ollut, vuokrasopimuksen lopettamisesta ja solmimisesta puhumattakaan. Naapurien kanssa klikkaa hetkessä jaetun kokemusmaailman kehässä. Aina voi vaikka aloittaa keskustelun siitä uskomattomasta roinan määrästä. Jo neljännen muuttoni nähneenä uskaltaudun valistamaan muita kokemusasiantuntijan roolissa liittyen tiettyihin käytännön kikkoihin. Yleisenä filosofiana toimivat a) järjestelmällisyyden ja b) pilkkomisen periaatteet. Kuten Henry Fordin aikoinaan kerrotaan lohkaisseen, “Mikään ei ole erityisen hankalaa jos sen pilkkoo pieniin tehtäviin.” Aloita jo muuttopäivää edeltävällä viikolla pakkaamalla tavarat, joita käytät harvoin jos koskaan. Tee lista minä päivänä pakkaat mitäkin. Varaa kämpän siivoamiseen vähintäänkin yksi vapaapäivä, mieluiten iltapäivä siihen päälle. Älä aikaile heittää menemään mitään, minkä olemassaolon muistit vasta muuton yhteydessä.

Lopuksi, muista olla armollinen itsellesi. Tavaran kertyminen on vähintäänkin yhtä paljon yksilön ympäristön kuin tämän itsensä vika. Aivan yhtä turhaa on syyttää viidakon asukkia omaisuuden vähäisyydestä kuin nykykapitalismin uhria sen ylimäärästä. Tärkeintä ei ylipäänsä ole syyttää vaan rohkeasti miettiä ensi kerralla Ikeassa käydessä, josko sitä kolmatta varakenkälusikan koteloa sittenkään todella tarvitsee – edes vahingossa. Ja jos sattuukin tarvitsemaan, samanlaisia saa todennäköisesti tusinan ilmaiseksi Facesta tai lähimmältä kirpparilta puolella desillä normaalia omantunnon tuskaa.