Jaakko: Solupolitiikan alkeet filosofin näkökulmasta

Näin syksyn ratsastaessa värit räiskyen kohti talvea saattaa moni tuore opiskelija, miksei vanhempikin, kohdata yllättäviä haasteita uudessa arjessaan. Yksi totuttelee omaan asuntoon ensimmäistä kertaa, toinen sovittelee elonrytmiä vereksen kämppiksen kanssa. Nämä neljän seinän sisäiset, jokapäiväiset tarinat ovat monen kahvipöydän sekä illanistujaisen vakiokauhisteltavaa. Toisinaan yhteiselo kanssaihmisen kanssa ei vain ota luonnistuakseen, syystä tahi toisesta.

Tätä ongelmaa aikani elettyäni ja pohdittuani päätin kirjoittaa teemasta filosofi(a)n näkökulmasta, tarkemmin klassikkojen kautta. Mitä länsimaisen sivistyksen jättiläiset mahtaisivat lohkaista meidän heidän hartioillaan tönöttävien kääpiöiden pienistä elonkivuista? Kysymystä tulen tarkastelemaan valikoitujen, arkkityyppisten tapausesimerkkien kautta, mahdollisesti useammassa osassa.

Ongelma: Kämppiksen tiskien lojuttua lavuaarissa kolmatta viikkoa käy eltaantuneen jogurtin ja kuoleman tuolla puolen käyvän Sauerkrautin vieno tuoksu inhimillisesti kestämättömäksi. Mieli tekisi tuikata koko moska liekkeihin. Toisaalta voisi liimata passiivis-aggressiivisen muistilapun kämppiksen oveen. Missään tapauksessa tyyppiä ei voi lähestyä asialla suoraan: sehän voisi johtaa kasvokkaiseen keskusteluun puolituntemattoman kanssa. Miten toimia?

Ratkaisu: Tähän kinkkiseen ja ikävän yleiseen dilemmaan on hyvä etsiä neuvoa Aristoteleen Etiikasta, jonka päällimmäinen opetus on, että hyve toteutuu puhtaimmillaan vain teoissa, ei sanoissa. Miellyttävältä kuin se siis tuntuisikin, jeesustelu hygieniasta kämppikselle, suullisesti tai tarralappujen välityksellä, ei jalosta muuta kuin riitaa. Sen sijaan tiskaamalla törkyvuoren itse voitat paitsi karmapisteitä myös moraalisen ylemmyyden tunteen. Parhaassa tapauksessa saat naapurin miettimään, josko ne lautaset kannattaisi hoitaa ajallaan itse.

Ongelma: Toistuvista kielloistasi huolimatta kämppäkaverisi jatkaa ärsyttävää tapaansa käyttää leivänpaahdintasi, kahvinkeitintäsi, vedenkeitintäsi ja jopa pleikkariasi ilman lupaasi, sotkien laitteet muruihin, puruihin, loroihin ja johtoihin. Ainoa keino varmistaa kallisarvoisen elektroniikkasi koskemattomuus on lukita ne huoneeseesi aina kun lähdet kotoa, mistä pidemmän päälle on kohtuuttomasti vaivaa. Harkitset käräjäoikeuden puoleen kääntymistä. Miten toimia?

Ratkaisu: Vaikka pitääkin paikkansa, että muodollisesti olet mainittujen härpäkkeiden haltija, ei tämä vielä tarkoita, että sinulla olisi yksinoikeus kieltää niiden hedelmät muilta, sanailisi Karl Marx. Vanhempasi ne vehkeet sinulle kuitenkin kustansivat. Yhtä kaikki, tuotantovälineiden yhteisomistus on ainoa historiallisesti kestävä keino varmistaa yhteisön rauhallinen, ristiriidaton elämäntapa. Jakamalla nämä artefaktit kämppiksesi kanssa tunnustat hänen yhtäläisen oikeutensa materiaalisen olemassaolonne perustaan, luonnollisesti myös ylläpitoon. Kun hän kokee tavarat yhtä lailla ominaan, voi hänkin lämpimin sydämin osallistua niiden kunnossapitoon.

Solupolitiikan alkeet: filosofin näkökulma

Ongelma: tapaat mieluusti heilua kämpässäsi kalsarikarvasillaan tai miksei ihan Aataminaan, mistä naapuritalon yh-äiti jaksaa viikosta toiseen esittää hienovivahteista kritiikkiä kohteenne taloyhtiökokouksissa. Tämän kämpästä kun näkee suoraan omaasi, ja raskalit kersat ovat jo alkaneet udella äidiltä arkoja seurattuaan sinun ja ripeään tahtiin vaihtuvien seuralaistesi kanssakäymisiä – kiikarien kanssa. Muorin kestoratkaisuksi pulmaan on muodostunut nalkuttaa tilanteesta aina tilaisuuden tullen kokouksissa sellaisella temmolla, että tekisi mieli tunkea pullaa korviin – tai johonkin vielä sopimattomampaan loveen. Miten toimia?

Ratkaisu: Muinainen stoalainen viisaus opettaa, että ainoa asia, mihin ihmismielellä on valtaa vaikuttaa, on se itse. Ulkomaailman tekijät meteoriiteista jäätävään motkotukseen ja verhojen ostamiseen eivät yksinkertaisesti ole meidän kuolevaisten hallinnassa, toisin kuin ne tunteet, mitä nämä tapahtumat meissä kirvoittavat. Tie ataraksiaan, mielenrauhaan, on oppia hillitsemään nämä häiriötekijät sisälläsi. Jos tämä filosofia Kelpasi Marcus Aureliukselle, Rooman keisarille ja aikansa mahtavimmalle miehelle, luulisi sen riittävän myös sinulle.

Näin tällä kertaa. Jatkossa tulemme kysymään mm., miten Nietzschen ikuisen paluun ajatusta voidaan soveltaa imurointivuorojen oikeudenmukaiseen jakamiseen. Toimitus myös vastaanottaa lukijoiden omia tulkintoja ajattelun kaanonin suhteesta arjen kiemuroihin.