Jaakko: Perusta ja perusteet

Koska tämä vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä vailla loppua on enemmän syytä kuin koskaan
palata perusteiden pariin ja kirjoittaa blogi. Ylipäänsä on aihetta puhua (asumisen)
perusteista, nimittäin juuri perusta on se, mihin koronan kaltainen äkillinen käänne eli
katastrofi (kreikaksi καταστρέφω: “alas kääntyvä”) iskee.

Otetaan esimerkiksi oven avaaminen, mikä useimmiten ja varsin kätevästi tapahtuu ripaa
kääntämällä. Mutta entä jos messingissä piilee kromauksen lisäksi jotain salakavalampaa?
Väitän anekdotaalisen todistusaineiston perusteella, että kuluva vuosi on nähnyt
huomattavan luovuuden purskahduksen liittyen tapoihin avata ovi ilman ihokontaktia. Itse
asiassa aihe on jo kimmoittanut innovaatioita, mm. ovenkahvan joka on suunniteltu
avattavaksi ilman käsiä.

Siitä, että ovenkahva pitää keksiä uudelleen saa hyvän kuvan pandemian vaikutusten
mittakaavasta. Mutta ehdottomasti suurimmat muutokset eivät kuitenkaan liity niinkään
fyysiseen kuin sosiaaliseen ympäristöön, nimittäin sen kaventumiseen. Taloyhtiöissä, sikäli
kuin naapurikunta ei niissä erityisemmin kukoista, tämä näkyy lievimmillään
rappukäytävässä, pesutuvassa yms. vietettyjen satunnaisten kohtaamisten lyhentymisenä ja
kireytenä, jossa molemmat osapuolet vaivihkaa pyrkivät pidättämään hengitystään. Samoin
TOAS-saunojen käyttökielto kevään aikana, vaikkakin kieltämättä vähensi yleistä hikoilua,
myöskin edesauttoi hiestovan tunnelman muodostumista.

Ovatko kaikki muutokset kuitenkin yksinomaan negatiivisia? Tämä ei vaikuta täysin
kiistattomalta. Esimerkiksi asukastoimikuntien kokousten siirtymisen Nettiin voisi kuvitella
jopa lisäävän osanottoa sikäli kuin este viitsiä löntystellä naapuritalon kerhohuoneeseen
poistuu. Toisaalta, mikäli tämä tosiaan oli poisjäännin kriittinen syy, tuskinpa selaimen
avaaminen sen helpommaksi koetaan. Ruohonjuuridemokratian tutkitusti yksi yleisin
ongelma on, ettei ruohonjuurta juurikaan kiinnosta. Perusta pysyy, perusteet vaihtuvat.

Eräs koronan monista, vielä alustavista opetuksista näyttäisi koskettavan juurikin kysymystä
siitä, miten ja missä asutaan. Monet viestimet ovat uutisoineet seutu- ja ympäryskuntien
suosion noususta niin meillä kuin maailmalla. Avaran omakotilähiön houkutus on tuntuva
tiiviin keskustakerrostalokompleksin rinnalla. Etäisyys ylellisyytenä ei suinkaan ole uusi
keksintö, vaan samoin kuin kullan kanssa sen kurssi nousee juurikin vaikeina aikoina. On
toki huomattava, että molempien arvo edellyttää kriittisen poissulkevuuden raja-arvon, jonka
tarkka määrittäminen on usein mahdotonta. Jotta yhdet voisivat nauttia karaateistaan, ei ole
ainoastaan seuraus vaan ennakkoehto, että toiset eivät voi niistä nauttia, mikä pätee myös
vapauteen pidättäytyä erossa muista esim. työn puolesta.

Yllättävien käänteiden edessä perusteet muuttuvat, mutta perustat pysyvät. Ovia pitää
jatkossakin avata; jossakin pitää edelleenkin asua. TOAS:n toimet kriisin aikana ovat
osoittautuneet vastuullisiksi, joten se peruste valita asuinsijansa ei ole muuttunut, ja
toivottavasti ei muutu jatkossakaan.