Soile: Kyllä teen juojan tunnistaa!

16.12.2016

Kahvi se piristää mukavasti harmaata päivää
ei kahvia juodessa ole huolen häivää.
Haaveilla siinä samalla kahvia juodessa saa
ja päivän murheet ja huolet unohtaa.

Päivän paras hetki
on kahvin parissa tehty haaveiluretki.

Itselleni, niin kuin varmasti monelle opiskelijalle ja työssäkäyvälle, kahvi on elämän eliksiiri. Meillä Suomessa on vahva kahvikulttuuri ja ainakin itse tunnustan olevani täysin riippuvainen kyseisestä aineesta. Kahvia on pakko saada nauttia joka aamu, muuten ei lähde päivä luistamaan. Kahviin kuuluu kunnon punainen maito tai kahvikerma. Oikea kerma on jo luksusta. Kevytmaito ja erilaiset soijajohdannaiset menettelevät, mutta rasvaton maito… Oikeasti ihmiset, älkää juoko sitä myrkkyä! Aamukahvia en kuitenkaan pysty nauttimaan kovin suurta kuppia ja kolme kuppia päivässä on ehdoton maksimi. Kerran join neljä ja voin sanoa, että noin puoli tuntia mentiin superenergisellä boogiella.

15310372_10206136071399841_203107440_n

Teen seuraavaksi kulttuurisia stereotypisiä oletuksia ja vertaan kahvikulttuuria ilmentäviä ihmisiä toiseen suureen ryhmään, teen juojiin. Vaikka ei saisi tehdä yleistyksiä, niin kyllä teen juojan tunnistaa. Itse olen useammankin kuin kerran naureskellut, kun olen etukäteen osannut porukasta erottaa kahvin ja teen juojat toisistaan. Voisi jopa sanoa, että ihmiset sosiaalistuvat vahvasti sen mukaan, kumpaan ryhmään kuuluvat.

”Kahvia sen olla pitää!”

Mieluiten tummaa, vahvaa ja hiton monta kuppia päivässä. Kunnon kahvinjuojat tykkäävät rytmittää päivänsä kuppien mukaan ja nauttia kahvista muiden seurassa. Aina voi kutsua itsensä kahville toisen luo, vaikka ei olisikaan mitään tärkeää asiaa.

”Tuu kahville!” ”Mennääns keittämään sumpit!” ”Tuo kahvimaitoa tullessas!”

”Ei kiitos, en juo kahvia.”

Hiljaisuus.

Todellinen kahvinjuoja ja kahvikulttuurin tukija hämmentyy. Mitäs hittoa nyt? Kahvia juomaton tuntuu kuuluvan täysin vieraaseen lajiin. Tuntuu että jotain puuttuu.

Rakkaus kahviin.

15310308_10206136071479843_903459854_n