Valmistumisen kauhuista

6.6.2017

Elämänmeno on sillä tavalla veikeästi järjestetty, että sen hyviä puolia osaa arvostaa parhaiten vasta silloin, kuin niistä ei enää pääse nauttimaan. Kylläisyys nousee arvoon arvaamattomaan vasta nälkäisenä, lämmin olo varpaiden kalistessa ja sitä rataa. Myös TOASilla asumisen kätevyyksiin herää kunnolla vasta silloin, kun joutuu funtsimaan kämpän vuokraamista muilta markkinoilta.

Ohimennen sanoen monet ns. eksistentialistiset opit voisi summata mihin vaan t-paitaan tai kahvikuppiin suunnilleen tähän malliin.

Mutta siis mitä kätevyyksiä? No esimerkin tavoin ottaen vaikka edullista nettiä, vesi- ja lämpösopimuspumaskojen puutetta, puhumattakaan maan mainiosta korjaus- ja huoltopalvelusta. On kivat naapurit ja virkeitä tapahtumia. On asukastoimikunnan budjettia ja älykästä bloggaria kirjoittelemassa älykkäitä juttuja älykkäästä suunnittelusta. Sitähän koko kompleksi jokaisesta tiilestään huokuu.

TOASilla asumisesta voi parhaassa tapauksessa kehittyä opiskelijalle pahanlaatuinen riippuvuus. Itse tunnistin tämän ilmiön hiljattain omakohtaisesti graduani palauttessa: eihän tässä nyt sentään näin kiire voi olla? Paperithan säilyvät yliopiston lipastossa digiaikana niin pitkään kuin sähköä riittää. Muuttaakin sitten pitäisi jo, herranen aika, vuoden päästä tästä! Eihän sellaisella aikataululla liiku edes junat tässä maassa.

Päätin sitten lopulta kuitenkin, haikein mielin, lunastaa tittelini hyvissä ajoin. Olin näetkääs saanut tietää, että myös jatko≠opiskelijat saavat notkua TOASin huomassa vailla huolen päivää! Ja eikun hakemus vetämään uuden tutkinnon puolesta. Olihan tässä ei-opiskelijana eletty jo, huh huh, useampi päivä.

Mikäli sellaisesta on kiinnostunut voi kiitollisuutta TOASia kohtaan kehittää ennakkoon nukkumalla näin kesäaikaan yön pari teltassa tai mökillä hyttysten syötävänä, mikä sitä paitsi myös kasvattaa luonnetta. Sitä odotellessa – nauti TOASistasi niin pitkään kuin voit!