Soile: Uusia puuhia, uusia puheenaiheita

6.4.2017

Blogin kirjoittaminen TOASille tuottaa tällä hetkellä suuria vaikeuksia. Lähinnä sen takia, että aloitin vuoden vaihteessa Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa työskentelyn. Tampereen ylioppilaskunta tarkoittaa siis Tamya, josta jokaisen yliopisto-opiskelijan periaatteessa pitäisi tietää ainakin jotain. Olen kokenut hirveästi uusia asioita, vaikka mennään vasta maaliskuuta. Kalenteri on koko ajan täynnä ja vaikuttaa siltä, että sama meno jatkuu vuoden loppuun asti. Tämä luottamustoimi on täyttänyt suurin piirtein koko elämäni ja tuntuu, että kotonakin kerkeää vain piipahtaa.

Kuulostaa tutulta varmasti monen järjestöaktiivin korviin. Palo tehdä hyvää työtä ohjaa omaa toimintaa ja välillä huomaat istuvasti todella tylsissä kokouksissa täysin vapaaehtoisesti. Yhden asian olen kuitenkin huomannut alkuvuoden aikana:

Oma arki on muuttunut täysin ja haluat jakaa sen sisältöjä läheisten ihmisten kanssa, kaipaat ehkä tukea. Haluat hehkuttaa ja saada läheisesi osaksi uutta elämääsi. On ollut melkein järkyttävää huomata, kuinka vähän läheisiä ihmisiä kiinnostaa se, mitä teet! Tai tuntui, että itselle on käynyt näin. Muuttuiko arki vuoden vaihteessa muka niin radikaalisti, että ei löydä vanhojen kavereiden kanssa enää minkäänlaista samaistumispintaa? Vai enkö vain aikaisemmin ole ikinä itse kuunnellut, mitä muilla on sanottavana?

Eri kontekstit vaikuttavat siihen, millaisiin ihmisiin tutustumme tai löydämme yhteenkuuluvuuden tunteen. Puhun lapsuuden kavereideni kanssa eri asioista, kuin esimerkiksi hallituskavereiden kanssa. Mutta voiko ajatella, että jos oikeasti ollaan ystäviä, niin eri kontekstien tai niiden muuttumisen ei pitäisi vaikuttaa siihen, kuinka sinuun suhtaudutaan. Vai olenko ollut todella naiivi tämän asian suhteen?

Peiliin katsomisen paikka voisi olla myös itsellä. Miten itse suhtaudun kavereideni uusiin juttuihin? Tuenko ja olenko oikeasti ollut heidän asioistaan kiinnostunut? En välttämättä aina, itsekäs ihminen kuin olen. Tarvitsiko tässä vaiheessa vaikka soittaa jollekin vanhalle frendille ja jauhaa esimerkiksi päivän säästä? Vai keksisimmekö jonkun muunkin puheenaiheen?

IMG_20170206_143913

Stressaantunut, väsynyt, mutta samalla onnellinen blogin kirjoittaja kuittaa!